kuusikin äsken kaatui.

herään yöllä siihen, että joku kehrää korvaani ja hyppii mahallani, pureskelee hiuksiani. ja kello on vasta puoli viisi.

on se hienoa omistaa kissa.

TA-daa.

Kauhukseni tänään huomasin lähes vuoden jo kuluneen siitä, kun viimeksi tänne kirjoitin. Lupaan yrittää ahkerammin. Vaikka eihän se ketään kiinnosta. Samalla tavalla, kuin ketään ei kiinnosta aikooko naapurin Veera leipoa pipareita vai pelkkiä tähtitorttuja tänä jouluna. JOO-O.

Nauratti kun lueskelin noita vanhoja mietteitäni entisestäni. HAA-HAA-hah. Nykyään kun suorastaan inhoan ks. herraa ja laatta meinaa lentää pelkän nimenkin mainitsemisesta. diudiu. Tuo toinen saalis,jota kirjoituksissani olin jopa loheksi kutsunut, olikin kunnon saalis. OLI. se oli hauskaa niin kauan kuin kesti, ja toden totta en voi kieltää etteikö hän olisi yksi maailman täydellisimmistä ihmisistä minulle. Valitettavasti hän ei ole enää minun omistuksessani, mutta mikäli hän tahtoisi uiskennella virtaa pitkin takaisin luokseni, ihan vapaasti voisin hänet veneeseeni onkia. koska tahansa, welcome.

Enkä ole vieläkään päässyt eroon itseinhosta. Joulu vielä korostaa tätä tunnetta. syön syön syön. Ja vaikka tiedän miten hyvä olo tulee lenkin jälkeen, en ole menossa. "oo,hyvä elokuva ja herkkuja! en ehdi juuri nyt.." jnejnejne. HUOOOH. Voisi luulla, että vuodessa ehtii järkeentyä (onko järkeentyä edes sana?), mutta EI. Kaikenlisäksi pelkään kuollakseni,että syömishäiriö iskee jälleen. ÄYP, tai eihän minulla nyt mitään hypervakavaa ole edes ollutkaan (uskottelen ainakin), mutta kuitenkin. Pari kertaa se on saanut jo melkein niska-perse-otteen minusta,mutta puraisin sitä sormeen. Ehkä se auttaa. Toivotaan.

Tästä vuodesta ei ole paljon mitään hyvää sanottavaa. Ainoastaan se lohisaalis oli hyvä homma. Kesä oli paska, talvi näyttää paskalta. ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ. ei hyvä. odotan siis innolla vuotta 2009. Sen kirjoittamisen oppimiseen menee varmaan taas se kolme kuukautta ainakin. Tosin huomasin, että olen jo parikertaa vahingossa kirjoittanut joihinkin papereihin päivänmääräksi blaa.blaa.2009 Taidan siis todella toivoa, että tämä uusivuosi toisi tullessaan rahaa ja kunniaa, armottomia bileitä ja paljon miehiä. mmmm-mmm,miehiä. Kaikenlisäksi tulen täysi-ikäiseksi, eli vuoden on pakko olla mainio. JIHII. Tai sitten joudun vain rappiolle ja sammun ojaan koko vuodeksi. ihanaa,käyhän se tietysti niinkin.

Kaikenlisäksi uudeksivuodeksi on luvassa sellaiset juhlat,että oksat pois! pakko olla timmissä kunnossa.

Ainiin, juuri äskettäin muuten törmäsin paskaan jätkään. Luulin, että tadaa! siinä se on kunnon namupala. vaan, yllätys, eipäs ollutkaan. Kusinen juttu, koska jätkä oli juuri sen näköinen kuin olin pienenä piirtänyt unelma miehekseni. Harmi, mutta niin käy joskus. Taas aloin vaan laittamaan matoja koukkuun. PAKKO JOSKUS ON TÄRPÄTÄ !

ja koska itseinho on suurena taas valloillaan taidan mennä sen iloksi mässäämään lisää pipareita. morseaakkoset !

nih.

29pv on Sydän,sydämen keikka ensikuussa. huimaa.

voivoi,tänään oli taas turhauttavan neutraali,mutta kuitenkin aika mukava päivä. Ihmetyttää vain oma käytökseni,huomasikohan joku muukin sen? En tajua tätä,voiko entisen läsnäolo saada kaiken tämän todella aikaan? Huononpi juttu,kun samassa luokassa ollaan. ja vielä 2 ½ vuotta jäljellä. Voi kun hienoa hei. Jotenkin jäi päivästä sellainen fiilis etten ollut aivan oma itseni. Jotenkin piilosurullinen? voiko niin sanoa? En voi sanoa kaipaavani häntä,ei. Mutta mitä ihmettä tämä on? Olen käytännössä melkein ihastunut,tai ehkäpä ihastumisen esivaiheessa, uuteen herraan. Herraan joka onkin kunnon saalis. Vaan ei ole niin helppoa saada häntä omaksein.

Onneksi minulla on ystäviä hulluja ja vähemmän hulluja. Kaikki hyvin erilaisia keskenään,mutta jokainen aivan yhtä tärkeä ja rakas.Missä olisinkaan ilman heitä? Mitä olisinkaan ilman heitä? - tyhjää,tyhjää,tyhjää.

Sitä miettii elämäänsä,moniko on oikeasti ja aivan rehellisesti täysin tyytyväinen elämäänsä? Melko harva loppupeleissä,veikkaisin. Vähän sama juttu, kuin se, että melkein kukaan ei ole tyytyväinen itseensä. Joko fyysesesti tai henkisesti jne.

Koulussa hukkasin mustavalkovedostuspaperini,hyvä minä. Eikä siinä vielä kaikki,myös negatiivit onnistuin hukkamaan,hienoa. Kaikki tuntuu menevän niin perkeleen hienosti. Entinen poikaystävä tuntuu eiliseltä, enkä saa selvää tunteistani,kaipaanko häntä ollenkaan enää? Välillä ketuttaa kun tuntuu että olen melkein ilmaa hänelle,mutta itsepä sen tavan valitsin. mutta se en ollut minä,joka tämän kaiken tyrin. NOUP.

Uutta matoa on jo laitettu koukkuun ja sitä tiettyä fisua sieltä ongitaan,kunnon lohi onkin kyseessä. Aijai,sen kun saisi ni johan olisin tyytyväinen! ah ja oh. Vaan,niinhän minä aina sanon. "jos tuon saisin omakseni,halaisin loppuun enkä koskaan kyllästyisi". Vaan. Totuushan on se,että puolenvuoden päästä alkaakin niitä vikoja herroista löytymään jo melko runsaasti ja aidan takana näkyy mehevämpää ruohoa. On se niin väärin. Mutta vaikka yleisestiottaen voisikin ajatella minun olevan varsinainen häntäheikki ja vaikka mitä,loppu peleissä minä olen se uskollinen kettu. luulisin. Tai no,ainakin viimeksi niin oli. Voisi luulla,että sitä sitten katkeroituu kun joutuu petoksen kohteeksi,vaan ei. Leikin että ei haittaa,kätken tunteet jonnekin (tosin välillä ne tulee pintaan aivan väärissä tilanteissa!) ja olen kuin ei mikään haittaisi. olen yli pirteä aina eron jälkeen. outoako? Kai minulla sitten on niin kova kuori.

Mutta,joka tapauksessa, uusi fisu-juttuni etenee hitaasti mutta lupaavasti. hienoa. Nyt ei sovi tyriä tätä juttua. oioi. taas kerran sortuu haaveilemaan ja haaveilemaan ja vielä kerran haaveilemaan. Milloin sitä oppii realistiseen elämänkatsomukseen ja sietämään tätä paskaa talvea?

On taas aika hankkia niitä.

Ei mansikanpoimintaa minulle, selkä kipeytyy,palaa helposti, paljon rasittavia paarmoja, ja lävistykset pitäis ottaa pois.

Ei lihatuotantoon Atrialle, olen vannoutunut kasvissyöjä ja kaikki tuollainen työ inhottaa. Laattaamis vaara,suuri sellainen.

Muuten sitten kaikki kävisikin melkein. Jospa sitä huomenna jaksaisi.. tai ylihuomenna.. tai sitä seuraavana kuukautena.